tiistai 20. toukokuuta 2014

Luku-urakan päätteeksi

Shakespearen Romeo ja Julia ei itsessään opettanut minulle mitään uutta, mutta kuitenkin opin hieman lukemaan näytelmäkirjallisuutta. Sivut taittuivat nopeaa, kun oli vain vuoropuhelua, mutta välillä sekin kävi hieman työlääksi. Välillä en esimerkiksi ollut ihan varma, että missä tapahtumat tapahtuivat, enkä osannut myöskään hahmottaa mielessäni sopivaa ympäristöä tapahtumille. Huono puoli pelkässä dialogissa oli myös se, että välillä yhden henkilön vuorosanat jatkuivat yli sivun verran. Tällöin piti useamman kerran katsoa repliikki alusta lähtien, jotta pysyin suunnilleen mukana siinä, kuka nyt puhuu ja mikä hänen sanomansa ideana oli.

Romeo ja Julia kertoo tarinan kahdesta nuoresta, jotka rakastuvat toisiinsa heti ensisilmäyksellä. Heidän sukunsa eivät kuitenkaan voi sietää toisiaan, jolloin heidän yhdessäolonsa ei ole helppo juttu. Tällöin he päättävät mennä muilta salaa kihloihin ja suunnittelivat pakoa Veronasta. Kuitenkin asiat johtavat toiseen, jolloin Julia päättää lavastaa kuolemansa Veli Lorenzolta saadulla juomalla, ettei hänen tarvitsisi naida isänsä ehdottamaa kreivi Parisia. Romeo saa tiedon Julian kuolemasta, jolloin riistää itseltänsä hengen. Julian herättyä hän näkee kuolleen miehensä lattialla, jolloin myöskin tappaa itsensä - tällä kertaa oikeasti. Heidän yhteinen taival ei siis kestä kauaa.

Näytelmässä kiinnostavimpia kohtia olivat ehdottomasti viimeisen näytöksen kohtaukset. Tiesin jo etukäteen, mitä lopussa tulee suunnilleen tapahtumaan, mutta oli mielenkiintoista nähdä miten Shakespeare on onnistunut ilmaisemaan kaiken tapahtuneen pelkästään vuorosanojen avulla. 

Teoksessa ei ärsyttänyt mikään muu asia, paitsi Romeo paikoitellen. Hän on toisena päähenkilönä koko näytelmän ajan, mutta jostain syystä hänen luonteensa ei kuitenkaan innostanut. Romeo tuntui ehkä turhankin rakastuneelta, vaikka hän ja Julia olivatkin vasta tavanneet, eivätkä edes tunteneet toisiaan kunnolla. Kuitenkin hänelle oltiin luotu muuten kiinnostava persoona.

Teos antaa kyllä hyvän kuvan meistä ihmisistä ja siitä, kuinka salailulla voi olla tuhoisatkin vaikutukset. Itsessään salailun syy ei kuitenkaan ollut mikään maailmaa mullistava ainakaan enää nykypäivänä, mutta siitä voi silti kehittyä valtavan suuri ongelma. Tässä tapauksessa salailu johtikin lopulta Romeon ja Julian molempien kuolemaan.

Loppujen lopuksi olin kyllä tyytyväinen valintaani lukea näytelmä ja nimenomaan Romeo ja Julia, sillä se on kuitenkin sen verran tunnettu ja tavallaan tärkeäkin teos historiassa. Se on myös hyvä esimerkki näytelmäkirjallisuudesta ja siitä, mitä pelkällä dialogilla saa aikaan. En ole koskaan enemmin lukenut näytelmää, joten tämä oli mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus!

communication
we♥it

1 kommentti:

  1. Osasit hyvin kertoa näytelmästä ja siitä, mitä mieltä olet. Teos vaikutti myöskin ihan mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista